Ensin tuli Däni..

Meillä oli ajatus ettemme ota enää koiraa, kun ensimmäinen mäyräkoiramme Niki kuoli syöpään. Mutta elämä alkoi tuntua tyhjältä ilman koiraa. Ja niinpä yhteistuumin aloimme kyselemään missä olisi pentuja. Niitä tuntui silloin olevan kovin vähän, tai sitten meillä vain oli niin kova hätä. Kunnes Katariina Pyyppösen kenneliin syntyi 13.02.1998 pennut ja varasimme kiiruusti Dänin. Odotusta oli mielestämme kovasti kauan, mutta kestimme sen. Däni on ollut sen arvoinen todellinen Salama Santeri koko ikänsä, kiltti sekä hyvin seurallinen. Däniä hankkiessamme emme tienneet koiranäyttelyistä oikeastaan mitään, sen verran kävimme näyttelyissä, että Däni sai kolme sertiä Suomesta. Dänillä ei ole maastosta tulosta ja se on ihan omistajan vika kun työkiireet ja kiinnostuksen puute on tehnyt sen ettei ole tullut harjoiteltua tarpeeksi ja käytyä kokeissa.

Däni on edelleen hyvin virkeä ja teräksestä tehty pappa, on ihme, että se vielä 10 vuotta täytettyään hyppää toimistoni pöydälle lattialta niin että paukahtaa. Olen kertonut ettei se ole hänen iässään enää kovin terveellistä, mutta ne puheet menevät kuuroille korville. Joskus Däni innostuu komentamaan naapuria niin, että ääni menee hetkellisesti.

Kävimme me Dänin nuoruusvuosina myös Tallinnan näyttelyissä ja sieltä reissulta tuli kotiintuomisina sert ja cacib, sekä rop ja ryp3-sijoitus. Dänillä on muutama pentue lapsia ja Däni elelee tyytyväisenä meidän laumassa. Dänillä on lämmin ja hyvä nukkumapaikka mamman selän takana, osittain tyynyllä ja siihen ei sitten muilla olekaan tulemista!