Napon muistolle 2.3.2010

Haluan kertoa muutamia mieleeni painuneita ihania muistoja Naposta.

Napon kiltteys ja rehti luonne olivat ainutkertaisia. Esimerkiksi jos vertaan sitä Däniin; Däni on varsinainen säheltäjä, täytyy olla yhtä aikaa joka paikassa. Kiltti on Dänikin, mutta olen sanonut, että se on yritteliäs poika.

Eros on myös kiltti, mutta Eros on vähän tärkeän oloinen, oman arvonsa tunteva. Se on koiralla sama kuin ihmisellä - jokainen on ainutkertainen persoona. Pojistani Napolla oli kaikkein kultaisin ja minuun vetoavin luonne.

Näyttelyissä Napo pärjäsi tosi hyvin. Jo pienenä poikana Eckerön kansainvälisessä näyttelyssä 16.9.2000 Napo voitti kauneudesta kuuluisan isänsä Waikin. Tuomarina oli Poul Örnemark. Napo oli PU 2 ja isänsä PU 3. Minulle kyllä sanottiin heti, että sitten majapaikassa en saa puhua koirista mitään.

Hyvin suurena voitonhuumajuhlana jäi mieleen myös kansainvälinen näyttely Tampereella 16.3.2002. Siellä Napon papereihin tuli merkintä PU1, ROP SERT, CACIB. Tuomarina oli Smith Derek ja Napo voitti vielä saman tien ryhmänkin! Silloin hyppäsin pystyyn ja huusin: "Hyvä, hyvä Napo!" Ryhmäkehässä Napon esitti Kati Hänninen.

Raumalla pienemmässä näyttelyssä kuulin vahingossa kahvipöytäkeskustelun Ahvenanmaalta tulleesta ryhmästä. Pöydässä puhuttiin, että kaikki olisi hyvin heidän osaltaan, jos tuo Ahotorpan Napoleon ei olisi täällä. Ja niinhän siinä kävi, että Naposta tuli ROP ja loistavin arvosteluin.

Napo voitti monia niin sanottuja kuuluisia uroksia. Unto Timonen oli tuomarina Lahden kansainvälisessä näyttelyssä 22.4.2006 ja jälleen Napo sai tuloksen PU1, ROP ja CACIB. Onnellani ei ollut mitään määrää. Ja jälleen Lahti ja kansainvälinen näyttely - arvostan niitä tuloksia huomattavasti enemmän, kuin pieniä nurkkanäyttelyitä. Päivämäärä oli 28.4.2007 ja tuomarina Pauliina Sjöholm. Napo oli silloin jo veteraaniluokassa ja tulokseksi tuli PU1, ROP ja ROP-VET. Taakse jäi monta hienoa nuorta koiraa.

Nämä nyt muistan päälimmäisenä. Olihan niitä paljon muitakin pienempiä ilonaiheita. Käytiin hakemassa Venäjän valionarvo, samoin Viron valioarvo ja Baltian voittajan arvo.

Kyllä Naponkin kanssa olisi pärjännyt melkein missä vaan, mutta minulle on ajanmyötä tullut vastenmielisyys näyttelyitä ja sen lieveilmiöitä kohtaan, kun olen huomannut siellä sairata piirteitä.

Kuten olen sanonut jo aiemmin; se on aika aikaa kutakin. Toivotan koiraystäville kaikkea hyvää ja jaksamista sillä saralla. Napoa on kova ikävä, mutta olen onnellinen, että minulla on vielä kaksi ihanaa karvatallikkaa.